Korkein oikeus on tuoreessa ennakkopäätöksessään linjannut rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 73 §:n tulkintaa. Tapauksessa oli kyse siitä, oliko YSE 1998 -ehtoja tulkittava siten, että tilaaja oli menettänyt oikeutensa vaatia urakoitsijalta vahingonkorvausta työvirheistä sen vuoksi, että se ei ollut ilmoittanut rahamääräistä korvausvaatimustaan viimeistään rakennusurakan taloudellisessa loppuselvityksessä.
Korkein oikeus korosti ratkaisunsa perusteluissa sitä, että YSE 1998 -ehtojen vaatimusten esittämistä koskevat sopimusehdot on tarkoitettu osapuolia sitoviksi määräyksiksi siitä, miten urakkasopimuksen tilisuhteet on tarkoitus selvittää lopullisesti.
Korkeimman oikeuden mukaan tilaaja on velvollinen puheoikeuden säilyttääkseen esittämään mahdollisen virheen oikaisuvaatimuksen lisäksi rahamääräisen vaatimuksen viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa, vaikka sillä ei vielä ole varmuutta siitä, korjaako urakoitsija virheen vai ei. Tilaaja on myös velvollinen esittämään sen hetkiseen arviointiinsa perustuvan rahamääräisen vaatimuksen tilanteessa, jossa sillä ei vielä ole tarkkaa käsitystä aiheutuneen vahingon määrästä.
Korkein oikeus vielä huomautti, että osapuolilla on aina mahdollisuus sopia poikkeavansa YSE 1998 -ehtojen menettelymääräyksistä. Kun näin ei tässä asiassa ollut menetelty, tilaaja oli menettänyt oikeutensa vaatia vahingonkorvausta urakoitsijalta.
Miten tämä korkeimman oikeuden tiukka sanamuodon mukainen YSE 1998 -ehtojen tulkinta soveltuu käytännön urakkamaailmaan? Tulevatko väitteet tilaajan puhevallan menettämisestä lisääntymään?
Mikäli YSE 1998 -ehtojen tulkintaan liittyvät kysymykset aiheuttavat päänvaivaa, me Hankintajuristeilla autamme mielellämme. Tarjoamme konsultoinnin lisäksi kattavia rakennusaiheisia tilauskoulutuksia, joista voitte pyytää matalalla kynnyksellä meiltä tarjousta!